 |
"Chau Paris"- levy sisältää Astor Piazzollan
harvemmin kuultua ja
vielä harvemmin levytettyä materiaalia 1950-luvulta,
jolloin Piazzolla oli kiinnostunut
eurooppalaisesta musiikista. Hän opiskeli
tuolloin Pariisissa klassisen musiikin sävellystä
arvostetun opettajan Nadia Boulangerin johdolla,
jonka muita oppilaita olivat mm Aaron Copland,
Daniel Baremboim ja Philip Glass.
Monet vanhemman tangopolven tanguerot kyseenalaistavat
Piazzollan musiikin tangoluonteen, argentiinalaisen
autenttisuuden, jota ei heidän mielestään ole
juurikaan havaittavissa tämän luopion tuotannossa.
Totta: Piazzolla oli kaikenlaisen musiikin löytöretkeilijä,
joka Argentiinasta lähtemisensä jälkeen tutkiskeli
nälkäisesti musiikin muita maailmoja. Hän sekoitti
tuotantoonsa aineksia muista musiikin lajeista
- etupäässä jazzista ja klassisesta - vapautumatta
kuitenkaan täysin argentiinalaisesta kasvualustastaan
ja verenperinnöstään. Meidän onneksi.
Tämän materiaalin teokset ovat siis paitsi jo
Piazzollana epätavallista tangoa, myös
itse Piazzollaksi erikoista, jopa outoa.
Kappaleet ovat etydimäisiä tutkielmia, chaplinimaisia
mahdollisuuksien hahmotelmia, jotka kuitenkin
nousevat rakenteellisessa raakileisuudessaan
koskettavan kauniiksi musiikiksi.
Kujanpää kuvaa Bandolan soittotapaa kädenojennuksena
Piazzollalle: "Ajattelemme jatkavamme
siitä, mihin Piazzolla jäi. Soitamme tätä materiaalia
tavalla, jota eurooppalaista musiikki-
perinnettä ihannoinut Maestro näillä teoksillaan
ehkä haki. Olemme eurooppalaisia ja luonnollisesti
soitamme erilailla kuin argentiinalaiset - ja
ehkä juuri tätä eurooppalaista soundia Piazzolla
tavoittelikin tällä sarjallaan."
TAKAISIN:HistoriaanOhjelmistoonLevyihin |
|
